Käytiin koko perheen voimin Mirjalla Naomia katsomassa. Iloisesti mamma tuli vastaan ja taisi siinä muutama ilopissan pisarakin tipahtaa.. No eii, eihän kaksi vuotiaan koiran tarvitsekkaan olla sisäsiisti. :D Ihan tosissaan sanoen, ei Naomi yleensä alleen tirauttele, vain kun pääsee innostumaan oikein pahanpäiväisesti.
Pentulaatikossa makoili 3 pentua. (Pienin poika menehtyi aika pian syntymän jälkeen.) Onneksi Naomi ja loput kolme näyttivät voivan todella hyvin. Naomi malttoi jättää pentunsa parin metrin päähän ja tervehtiä meitä, mutta kyllä lapsosten vointi tsekkattiin silti parin minuutin välein. Naomi antoi myös koskea pentuihinsa, mutta kyllä nokka piti silti väkisin väliin tunkea ja katsoa oikein tarkkaan mitä pennulle tehdään. Otin yhden lapsosista käteen, että saataisiin parenpia kuvia, mutta eihän siitä tahtonut tulla mitään kun mamma työnsi nokkaansa väliin niin räväkästi. Muutama vaatimaton kuva saatiin silti räpsäistyä. Kaikille pennuille on jo muuten löytynyt kodit!
Oli aika haikea jättää Naomi Mirjalle, kun se ovelle asti kuitenkin seurasi. Häntä tipahti alas kun näki, että laittelin kenkiä jalkaan. Ennen kuin kuitenkaan ehdin ovea perässäni sulkea niin mamma kipitteli takaisin pentusten luokse, jotka oli jätetty vahtimatta ihan olohuoneeseen asti. Naomi on nyt ollut Mirjalla 2 viikkoa ja kyllä sitä on ollutkin ikävä. Sen kanssa kun tulee touhuttua päivittäin niin paljon ja se on melkein kaikkialla mukana. Olen lähdössä Saksan matkalle ja kun tulen takaisin niin kyllä mamma sitten jo palaakin ihan pian kotiin. Ehkä Naomia ehtii miettiä Saksasta käsin vähän vähemmän. Luulenpas, kuitenkin että Naomilla on niin paljon ajateltavaa, että minä taidan olla meistä se jolla on kovenpi ikävä. Mirjakin sanoi, että Naomi on viihtynyt hyvin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti